kolmekymmentäyksi

maanantaiaamuna olo ei ollut kovin erilainen. ihan tavallinen. kolmekymmentäyksi vuotta sitten oli samanlaiset paukkupakkaset ja lunta kinoksiksi saakka. kylmä pohjoisviima puhalsi. äitini ja isäni olivat edellisenä iltana olleet kyläilemässä ja nauraa räkättivät siellä kovasti. yöllä tuli lähtö. ehkä siksi minäkin olen näin nauravaista sorttia. enää tämä kolmosella alkava luku ei saa niskakarvoja pystyyn - pahin taitaa olla nyt ylitetty, kun kolmekymmpisvuodesta selvisi.

tunnistan itseni tästä työkavereilta saamastani kortista. on kuulema samaa näköä pikku neidissä kuin minussa. tunnen itseni yhä aika tyttöseksi. en osaa kasvaa aikuiseksi. hörsellän ja touhotan. kikatan ja poljen jalkaa. pukeudun juuri niinkuin haluan. mitä näitä muuttamaan, kun viihtyy tälläisenä.

mukavaa viikkoa! älkää paleltuko!