7/31/2010
*
automatkalla lauloin saharaa ja seiliä. kovaa ja korkealta. nopeimmat junat eivät pysähdy enää täällä. ja mielessä kävi olisiko matka taittunut lättähatulla mukavasti, kun sääkin oli vilpoisampi. liekö se olisi kulkenut tänään. en ottanut selville, kun ei käynyt mielessä. se täytyy kokea sitten vaikka ensi kesänä se lättähattu.
minä ja porvoo. eksyin vanhan kaupungin pikkukujille, kun lähdin tarkoituksella aivan päinvastaiseen suuntaan kun tavallisesti. kävelin ja kuuntelin. tuntuu, kuin olisin kuljeksinut niillä kaduilla aivan yksikseni. ketään muita ei näkynyt. sitten säpsähdin naista, joka istui koiran kanssa puistossa. ja pelästyin, kun joku kurkki minua kotinsa ikkunasta kuvatessani naapuritalon postilaatikkoa. turisti.
kirkon kellon pauke paljasti minulle suurinpiirtein olinpaikkani. putkahdin tutulle paikalle pienen suklaapuodin nurkalta. sitten olikin jo muuta väkeä ympärillä ihan solkenaan. tein pinet ostokset. lelukaupasta pojalle lennokki ja neidille hilma ja helmi paperinuket, hiiriä ovat nuo hilma ja helmi. miehelle suukkoja. vaniljan makuisia. minulle itselleni linnapihan aitasta kahdet ihanat sammaleen vihreät pienet kahvikupit ja aluslautaset. eurolla. ei paha. syksyksi yhdelle kynttilälle jalka.
kiersin toria moneen kertaan. nautin kahvin ja täytetyn ruisleivän siinä torin kupeessa Fannyssa. seurasin turisteja ja huokailin. ihana porvoo.
kamerassa reilut viisikymmentä kuvaa. istahdin penkille ja kaivoin muistikirjan. ihan en ehtinyt raapustaa näkemiäni ylös, kun puhelin kertoi, että anopille on laitettu pystyyn ravintola simpukankuori. hengessä mukana pyydettiin olemaan.
porvoon maisemista pääsin valmiiseen pöytään hovimestarin opastamana. ovensuuhun oli kirjoitettu menu ja tehty kaunis asetelma simpukoista. listalla oli mm. rivieran kasvispaistosta ja sienillä täytettyjä paprikoita. tarjoilija kysyi juotavat ja syötävät ja toi annokset pöytiin. näitä hovimestareita ja tarjoilijoita sai suukotella.
kyllä kelpasi.
7/30/2010
loppu häämöttää, mutta synkkyyteen ei vajota
vielä pääsimme lasten kanssa nauttimaan yhdestä pienestä kesäsuomilomasta. siinä oltiin caravaanimajoituksessa heinolan sillan kupeessa keskiviikosta tähän aamuun.
helle ei hellittänyt heinolassakaan ja sehän sopi meille. nautimme. uimme. saunoimme. söimme ihanaa kesäruokaa; mm. grillattua kanaa, salaattia, täytettyjä herkkusieniä. teimme kävelyretken keskustaan ja näimme torin, kirkon ja lintutarhan. ensimmäinen baktukseni on muutamaa silmukkaa ja reunavirkkauksia vaille valmis ja kirjaakin tuli kahmittua siellä urakalla.
lomani loppuu. tänään on viimeinen lomapäivä. vähän puristaa, mutta synkkyyteen ei pidä vajota. viiden viikon loma on tuntunut ikuisuudelta. arkeen on mukava palata, ja eihän kesä vielä ole ohi vaikka loma on.
levätty on. maattu on. tehty on. tekemättä jätetty on. oltu ja menty. on tuntunut kesältä ja tuntuu edelleen.
7/26/2010
hellettä oli porvoossakin
mies piti maanantaina vapaapäivän ja suunnattiin koko pesue porvooseen. ajettiin kaunista kiemuratietä. vatsanpohjasta otti kurvit ja pikku nyppylät. poika valitteli väsymystä ja torkkui juuri ennen porvoota. neitikin oli väsähtänyt. se on tää kuumuus.
porvoo oli kaunis. en kyllästy siihen ikuna. mutta lapset eivät tietenkään nauti samoista asioista. tuli jälleen kerran todistettua se, että nautinnollisinta porvoossa on ihan omassa rauhassa. mun mielestä.
onneksi suunnitteilla on ensi lauantaina lähteä sinne ihan yksin. silloin olemme vain minä ja porvoo. sitten nautin, näen, tunnen, tongin, tutkin, hypistelen, ihastelen, viivyn, istun, juon kahvia, toisenkin kupin ja kolmannen, istun neulomaan joenvarteen. kurkin sinne ja kurkin tänne. olen vaan. tänään reissu oli kaikkea muuta kuin tuota. itkua ja hammastenkiristystä. hyvä ruoka, parempi mieli - auttoi hetkeksi.
minä kuvasin sähkökaappeja ja avonaisia ikkunoita. mietin millaisia ihmisiä niiden ikkunoiden takana asuu.. yhden portin nimikyltissä luki Villa Luova. kaunista.
lapset tykkäsivät ainakin lelumuseosta ja jätskeistä.
7/24/2010
eriparia
7/23/2010
kevyempää, iloista huomenta!
tänään aamupalalautasella ananasherkku. se on nyt ihan ykkönen; puolikas ananas pilkottuna, luonnonjugurttia loraus ja päälle mysliä.
terassille piti laittaa tossut jalkaan. tuulikin aika vilakasti. iltapäivällä siinä taas tarkenee. aurinkoahan ne ovat tälle päivälle luvanneet.
tässä vielä muutama tänä aamuna kiireessä napattu kuva. elämäntapamuutokseni on edennyt muutaman tavoitteen ja olo on mitä mainioin! seitsemän kiloa on karissut kolmen kuukauden aikana ja saman verran elämäniloa tullut tilalle! tämä olo villitsee ja huumaa!
ILOISTA PERJANTAIPÄIVÄÄ!
terassille piti laittaa tossut jalkaan. tuulikin aika vilakasti. iltapäivällä siinä taas tarkenee. aurinkoahan ne ovat tälle päivälle luvanneet.
tässä vielä muutama tänä aamuna kiireessä napattu kuva. elämäntapamuutokseni on edennyt muutaman tavoitteen ja olo on mitä mainioin! seitsemän kiloa on karissut kolmen kuukauden aikana ja saman verran elämäniloa tullut tilalle! tämä olo villitsee ja huumaa!
ILOISTA PERJANTAIPÄIVÄÄ!
7/21/2010
sekin päivä oli keskiviikko
kello 02:27, kuusi vuotta sitten. hän syntyi ja täytti sydämemme.
hänen tähtimerkkinsä on rapu - turvallisuutta kaipaava, mukavuudenhaluinen
hänen onnenkivensä on rubiini - luottavaisuus, hyveellisyys
hänen onnenkukkansa on päivänkakkara - luottavaisuus, viattomuus
tänäänkin hän on juuri kaikkea tuota. hän on iso - ajatuksiltaan, sydämeltään, mutta kuitenkin niin kovin pieni. hän ei aina tiedä kumpaa olisi. hän leikkii teiniä - tarvitsee siihen äidin puutarha- ja sisustuslehtiä ja leikkipuhelintaan. hän itkee sydäntä särkevästi, jos hyvästä ystävästä tulee isona bissis ja hänestä ei. hän on kuin tuuliviiri ja saa muuttaa mieltään, koska tytöt saa. hän nauraa toisessa hetkessä kaikelle ja kiljuu toisessa hetkessä kaikille. hänellä on suuri sydän ja kolkuttava omatunto. hän rakastaa ja sanoo sen. kiukustuessaan hänen kasvonsa menevät ruttuun ja hän kiljuu, kiljuu niin että tuntuu. hän polkee jalkaa ja kiljuu. välillä hän muksauttaa nyrkillä ja katuu tätä samantien. silittää ja suukottaa. pyytää anteeksi, vaikka aina se ei ole niin helppoa. hän haluaa olla sylissä ja nauttii vieläkin siitä, kun selkään piirretään. hän inttää vastaan ja haluaa päättää itse kaikesta. hän leikkii yksin ja kavereiden kanssa. hän tulee ulkoa ovet paukkuen ja kyynel silmässä, itkee ikkunan takana ja katsoo ystäviensä perään - välillä tulee ryppy ystävyyteen. sitten jutellaan ja pian taas mennään hymyssä suin. isoveikka on niin tärkeä, niin ihana ja välillä niin kamala. hän nauttii askarteluista ja musiikista. hän leikkii autoilla ja nukeilla. hän haluaa pitää kirpputoria ja vesibaaria. hän tykkää piknik -hetkistä ja pelkää ötököitä. hän osaa uida jo pienen matkan ja tehdä kauniin meritähden. hän on unikeko. hän odottaa reikiä korviinsa ja eskarin ja kuvataidekoulun alkua. hän miettii mikä hänestä tulee isona ja millainen hän oli pienenä. hän kyselee taukoamatta ja ihmettelee suureen ääneen. hän ei lähde vieläkään mihinkään ilman pupua. täplä on tärkeä ja pääsee aina mukaan.
hän on ihana, oma itsensä.
toivottavasti hän pysyy juuri tuollaisena. juuri tälläisenä.
hänen tähtimerkkinsä on rapu - turvallisuutta kaipaava, mukavuudenhaluinen
hänen onnenkivensä on rubiini - luottavaisuus, hyveellisyys
hänen onnenkukkansa on päivänkakkara - luottavaisuus, viattomuus
tänäänkin hän on juuri kaikkea tuota. hän on iso - ajatuksiltaan, sydämeltään, mutta kuitenkin niin kovin pieni. hän ei aina tiedä kumpaa olisi. hän leikkii teiniä - tarvitsee siihen äidin puutarha- ja sisustuslehtiä ja leikkipuhelintaan. hän itkee sydäntä särkevästi, jos hyvästä ystävästä tulee isona bissis ja hänestä ei. hän on kuin tuuliviiri ja saa muuttaa mieltään, koska tytöt saa. hän nauraa toisessa hetkessä kaikelle ja kiljuu toisessa hetkessä kaikille. hänellä on suuri sydän ja kolkuttava omatunto. hän rakastaa ja sanoo sen. kiukustuessaan hänen kasvonsa menevät ruttuun ja hän kiljuu, kiljuu niin että tuntuu. hän polkee jalkaa ja kiljuu. välillä hän muksauttaa nyrkillä ja katuu tätä samantien. silittää ja suukottaa. pyytää anteeksi, vaikka aina se ei ole niin helppoa. hän haluaa olla sylissä ja nauttii vieläkin siitä, kun selkään piirretään. hän inttää vastaan ja haluaa päättää itse kaikesta. hän leikkii yksin ja kavereiden kanssa. hän tulee ulkoa ovet paukkuen ja kyynel silmässä, itkee ikkunan takana ja katsoo ystäviensä perään - välillä tulee ryppy ystävyyteen. sitten jutellaan ja pian taas mennään hymyssä suin. isoveikka on niin tärkeä, niin ihana ja välillä niin kamala. hän nauttii askarteluista ja musiikista. hän leikkii autoilla ja nukeilla. hän haluaa pitää kirpputoria ja vesibaaria. hän tykkää piknik -hetkistä ja pelkää ötököitä. hän osaa uida jo pienen matkan ja tehdä kauniin meritähden. hän on unikeko. hän odottaa reikiä korviinsa ja eskarin ja kuvataidekoulun alkua. hän miettii mikä hänestä tulee isona ja millainen hän oli pienenä. hän kyselee taukoamatta ja ihmettelee suureen ääneen. hän ei lähde vieläkään mihinkään ilman pupua. täplä on tärkeä ja pääsee aina mukaan.
hän on ihana, oma itsensä.
toivottavasti hän pysyy juuri tuollaisena. juuri tälläisenä.
7/19/2010
kolme kyläluutaa vietti mukavan maanantaipäivän Tirpanan ja pesueen luona!
lapset leikkivät vuoroin sisällä ja vuoroin ulkona. isoimmat ja pienimmät sulassa sovussa. syömäänkään eivät olisi malttaneet. me Tirpanan kanssa neulottiin ja hörpittiin ihanaa hasselpähkinäkahvia. ja tavallista kahvia. katsottiin reissukuvia ja ihasteltiin reissutuomisia. välillä nautittiin kasvissosekeittoa raejuuston ja krutonkien kanssa, pikku palat pizzaa kyytipoikana.
oli mukava jutella. tietää, että toinen ymmärtää nämä tunteet ja ajatukset. samoja kun ovat molemmilla. elämäntapamuutos ja olemisen keveys. vertaistuki on niin tärkeää!
kotimatkalla lapset nukahtivat autoon. illalla kerrattiin kivaa päivää ja toivottiin, että nähtäisiin taas pian!
kiitos T, N, O, L ja T!!
p.s tämä koru syntyi seurasaaresta ostetuista napeista ja kotoa löytyneistä helmistä.
lapset leikkivät vuoroin sisällä ja vuoroin ulkona. isoimmat ja pienimmät sulassa sovussa. syömäänkään eivät olisi malttaneet. me Tirpanan kanssa neulottiin ja hörpittiin ihanaa hasselpähkinäkahvia. ja tavallista kahvia. katsottiin reissukuvia ja ihasteltiin reissutuomisia. välillä nautittiin kasvissosekeittoa raejuuston ja krutonkien kanssa, pikku palat pizzaa kyytipoikana.
oli mukava jutella. tietää, että toinen ymmärtää nämä tunteet ja ajatukset. samoja kun ovat molemmilla. elämäntapamuutos ja olemisen keveys. vertaistuki on niin tärkeää!
kotimatkalla lapset nukahtivat autoon. illalla kerrattiin kivaa päivää ja toivottiin, että nähtäisiin taas pian!
kiitos T, N, O, L ja T!!
p.s tämä koru syntyi seurasaaresta ostetuista napeista ja kotoa löytyneistä helmistä.
7/18/2010
*
eilen illalla valmistui vihdoin nämä tossut. toisen tossun tekemiseen meni useampi viikko. ei ottanut edistyäkseen. neulominen ei hotsittanut. tökki ja takerteli. kun vihdoin toissailtana sain aherrettua ekan tossun valmiiksi neulontainnostus syttyi taas ja toinen tossu valmistui päivässä. vähän ovat eriparia; toinen löysempi, toinen tiukempi. ei välitetä! nyt kädet syyhyää jo seuraaviin hommiin.
tänään lähdettiin neidin kanssa junalla helsinkiin. ehdittiin juuri sopivasti 24 bussiin ja köröteltiin seurasaareen, matkalla painoin paikkoja mieleen. jos joskus tulee tarvetta päästä bussikyydillä jonnekin sinnepäin. aina oppii jotakin uutta.
perillä puhalsi mukava vilvoittava tuuli. välillä vedin hupparia päälle ja välillä pois. neitikin halusi nuttua niskaan, sitten pois. kuljettiin minne nenu näytti. neiti luki karttaa. kurkittiin torppiin ja kamareihin. taloissa tuoksui vanha aika. ennen kahvi- ja mehutaukoa nähtiin monenmoista kädentaitajaa. mielenkiintoista.
markkinoilta ostettiin monenmonta pussia nappeja. sai ihan itse valita desimittaan juuri ne ihanimmat. myyjänkin mukaan se on nappien ostossa juuri mukavinta. se, kun saa valita kuin karkkikaupassa. neiti valitsi itselleen ihanimmat roikkukorvikset. minäkin löysin kahdet. napeista tehdyt. pojalle tuliaiseksi hauska tölkistä tehty rahalipas, lehmän kuvalla. sen rahalippaan saa hyvällä omallatunnolla mäsäyttää rikki, kun rahan tarve yllättää.
ennen bussin tuloa neiti nautti vielä pikarin vanhan ajan suklaajäätelöä. suklaaviikset suupielessä neiti hyppäsi edelläni bussiin. asemalle käveltiin maatilatorin kautta. eka kerta tuolla eikä varmasti jää viimeiseksi. siellä olisi voinut hyvin kiertää pidemmänkin hetken. junalle juostiin kainalossa puurihiutaleita, talkkunajauhoa ja maustepussi.
tänään lähdettiin neidin kanssa junalla helsinkiin. ehdittiin juuri sopivasti 24 bussiin ja köröteltiin seurasaareen, matkalla painoin paikkoja mieleen. jos joskus tulee tarvetta päästä bussikyydillä jonnekin sinnepäin. aina oppii jotakin uutta.
perillä puhalsi mukava vilvoittava tuuli. välillä vedin hupparia päälle ja välillä pois. neitikin halusi nuttua niskaan, sitten pois. kuljettiin minne nenu näytti. neiti luki karttaa. kurkittiin torppiin ja kamareihin. taloissa tuoksui vanha aika. ennen kahvi- ja mehutaukoa nähtiin monenmoista kädentaitajaa. mielenkiintoista.
markkinoilta ostettiin monenmonta pussia nappeja. sai ihan itse valita desimittaan juuri ne ihanimmat. myyjänkin mukaan se on nappien ostossa juuri mukavinta. se, kun saa valita kuin karkkikaupassa. neiti valitsi itselleen ihanimmat roikkukorvikset. minäkin löysin kahdet. napeista tehdyt. pojalle tuliaiseksi hauska tölkistä tehty rahalipas, lehmän kuvalla. sen rahalippaan saa hyvällä omallatunnolla mäsäyttää rikki, kun rahan tarve yllättää.
ennen bussin tuloa neiti nautti vielä pikarin vanhan ajan suklaajäätelöä. suklaaviikset suupielessä neiti hyppäsi edelläni bussiin. asemalle käveltiin maatilatorin kautta. eka kerta tuolla eikä varmasti jää viimeiseksi. siellä olisi voinut hyvin kiertää pidemmänkin hetken. junalle juostiin kainalossa puurihiutaleita, talkkunajauhoa ja maustepussi.
7/16/2010
ei voi muuta
tällä säällä, kuin olla vaan ja möllöttää. koti on neljättä viikkoa siivoamatta. en jaksa välittää. painan vaan oven kiinni ja menen ulos lämpöön. lapset nauttivat ja minäkin nautin. mies ei niinkään. kuumuus ja aurinko laittaa pään kipuilemaan ja olon huonoksi. minä upotan jalat lasten uima-altaseen ja suuntaan nenun aurinkoon.
mennä viikolla saatiin kutsu vanhemmiltani heidän takapihalle sadettimen alle löhöilemään. meillä oli oikein hauska helteinen päivä siellä. ihanassa seurassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)