helsingissä oli kylmä. ihan hirmuisen kylmä. jäätävä tuuli viimasi sisuksiin saakka. kipinkapin, puolijuoksua kirmattiin peräkanaa ravintolaan. sisällä oli tunnelmallista, lämmintä. kynttilöitä paloi siellä ja täällä. ruoka oli hyvää. kasvisvaihtoehtojakin niin paljon, että oli hankala valita. paniikki iskee aina kun on liikaa vaihtoehtoja.
tarjoilija oli ensin hyvällä tuulella. ja sitten hetkessä tuuli muuttui. olipas töykeää. tiuskaisi vielä että "mikäs siinä noin hauskaa oli" kun räjähdettiin nauruun mummin kysellessä hammastikkuja. "vessasta löytyy, sinnehän ne kuuluu" meitä nauratti mummin ilme. höh. kummallista. että voi tarjoilija tuolla tavalla kummastella asiakkaiden hilpeyttä. mummi kirjoitti palautelappuun "hammastikkujuttu oli hauska ja erikoinen..." kyllähän se vähän kummastuttaa, että kuinka ne hammastikut ovat vessaan päätyneet. aina ennen ovat pöydässä olleet. ainakin niissä ravintoloissa, jossa me kaikki olemme ennen käyneet. no nyt tiedetään sekin.
picasson luokse oli jonkun verran jonoa. onneksi se liikkui miltei koko ajan. näyttely oli mielenkiintoinen. ja ateneumi oli hienompi kuin muistinkaan. jokunen vuosi viime visiitistä. pitäisi käydä useammin. todella. paljon pisti ajattelemaan ja ihmettelemään. mietityttää kuinka kaikki näkemä voi olla yhden ihmisen aikaansaannosta. niin laidasta laitaan.
bussissa kerrattiin vielä näyttelyoppaasta faktoja. kotiin palasi yksi väsynyt, mutta tyytyväinen jolla toisessa kädessä ateneumin työpajassa vääntämä rautalankaperhonen ja toisessa kassillinen tunikoita erään vaatekaupan alerekistä. hyvät löydöt. hyvä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti