


kevät! eilen sen tunsi jälleen.
on niin masentavaa aamuisin avata ulko-ovi, kun lunta on satanut yöllä paksusti. plääh! eilen iltapäivällä saatiin taas aimo annos toivoa kevään etenemisestä. kerättiin kotimatkalla neidin kanssa sylillinen oksia virvonvarvonvitsoja varten. ja hikihän siellä metsässä huhkiessa tuli, pelkällä neuletakillakin. aurinkokin häikäisi silmiin. imen tätä valoa itseeni, joka solulla!
kotiin päästyäni laitoin heti kahvia tulemaan, nappasin lehden, kameran ja neuleen matkaani ja istahdin terassin rappusille, ensimmäistä kertaa tänä keväänä. ihana tunne! ja kuinka lämmin siinä olikaan. sukkasillaan, ilman takkia tai edes neuletta. huh! ummistin silmäni ja olin nukahtaa... ja se kahvi maistui niin taivaalliselta!