loppu häämöttää, mutta synkkyyteen ei vajota

vielä pääsimme lasten kanssa nauttimaan yhdestä pienestä kesäsuomilomasta. siinä oltiin caravaanimajoituksessa heinolan sillan kupeessa keskiviikosta tähän aamuun.

helle ei hellittänyt heinolassakaan ja sehän sopi meille. nautimme. uimme. saunoimme. söimme ihanaa kesäruokaa; mm. grillattua kanaa, salaattia, täytettyjä herkkusieniä. teimme kävelyretken keskustaan ja näimme torin, kirkon ja lintutarhan. ensimmäinen baktukseni on muutamaa silmukkaa ja reunavirkkauksia vaille valmis ja kirjaakin tuli kahmittua siellä urakalla.

lomani loppuu. tänään on viimeinen lomapäivä. vähän puristaa, mutta synkkyyteen ei pidä vajota. viiden viikon loma on tuntunut ikuisuudelta. arkeen on mukava palata, ja eihän kesä vielä ole ohi vaikka loma on.

levätty on. maattu on. tehty on. tekemättä jätetty on. oltu ja menty. on tuntunut kesältä ja tuntuu edelleen.

hellettä oli porvoossakin

mies piti maanantaina vapaapäivän ja suunnattiin koko pesue porvooseen. ajettiin kaunista kiemuratietä. vatsanpohjasta otti kurvit ja pikku nyppylät. poika valitteli väsymystä ja torkkui juuri ennen porvoota. neitikin oli väsähtänyt. se on tää kuumuus.

porvoo oli kaunis. en kyllästy siihen ikuna. mutta lapset eivät tietenkään nauti samoista asioista. tuli jälleen kerran todistettua se, että nautinnollisinta porvoossa on ihan omassa rauhassa. mun mielestä.

onneksi suunnitteilla on ensi lauantaina lähteä sinne ihan yksin. silloin olemme vain minä ja porvoo. sitten nautin, näen, tunnen, tongin, tutkin, hypistelen, ihastelen, viivyn, istun, juon kahvia, toisenkin kupin ja kolmannen, istun neulomaan joenvarteen. kurkin sinne ja kurkin tänne. olen vaan. tänään reissu oli kaikkea muuta kuin tuota. itkua ja hammastenkiristystä. hyvä ruoka, parempi mieli - auttoi hetkeksi.

minä kuvasin sähkökaappeja ja avonaisia ikkunoita. mietin millaisia ihmisiä niiden ikkunoiden takana asuu.. yhden portin nimikyltissä luki Villa Luova. kaunista.

lapset tykkäsivät ainakin lelumuseosta ja jätskeistä.

eriparia

neuloin miehelle tossut. eriparia ovat. toinen on paria numeroa suurempi. äh. heitin molemmat syrjään hetkeksi ja aloitin ensimmäistä baktustani. sen jälkeen teen molempiin tossuihin uudet parit. yritän ainakin. mulla taitaa olla pian monen monta tossua vailla paria...

kevyempää, iloista huomenta!

tänään aamupalalautasella ananasherkku. se on nyt ihan ykkönen; puolikas ananas pilkottuna, luonnonjugurttia loraus ja päälle mysliä.

terassille piti laittaa tossut jalkaan. tuulikin aika vilakasti. iltapäivällä siinä taas tarkenee. aurinkoahan ne ovat tälle päivälle luvanneet.






tässä vielä muutama tänä aamuna kiireessä napattu kuva. elämäntapamuutokseni on edennyt muutaman tavoitteen ja olo on mitä mainioin! seitsemän kiloa on karissut kolmen kuukauden aikana ja saman verran elämäniloa tullut tilalle! tämä olo villitsee ja huumaa!





ILOISTA PERJANTAIPÄIVÄÄ!

sekin päivä oli keskiviikko

kello 02:27, kuusi vuotta sitten. hän syntyi ja täytti sydämemme.

hänen tähtimerkkinsä on rapu - turvallisuutta kaipaava, mukavuudenhaluinen
hänen onnenkivensä on rubiini - luottavaisuus, hyveellisyys
hänen onnenkukkansa on päivänkakkara - luottavaisuus, viattomuus



tänäänkin hän on juuri kaikkea tuota. hän on iso - ajatuksiltaan, sydämeltään, mutta kuitenkin niin kovin pieni. hän ei aina tiedä kumpaa olisi. hän leikkii teiniä - tarvitsee siihen äidin puutarha- ja sisustuslehtiä ja leikkipuhelintaan. hän itkee sydäntä särkevästi, jos hyvästä ystävästä tulee isona bissis ja hänestä ei. hän on kuin tuuliviiri ja saa muuttaa mieltään, koska tytöt saa. hän nauraa toisessa hetkessä kaikelle ja kiljuu toisessa hetkessä kaikille. hänellä on suuri sydän ja kolkuttava omatunto. hän rakastaa ja sanoo sen. kiukustuessaan hänen kasvonsa menevät ruttuun ja hän kiljuu, kiljuu niin että tuntuu. hän polkee jalkaa ja kiljuu. välillä hän muksauttaa nyrkillä ja katuu tätä samantien. silittää ja suukottaa. pyytää anteeksi, vaikka aina se ei ole niin helppoa. hän haluaa olla sylissä ja nauttii vieläkin siitä, kun selkään piirretään. hän inttää vastaan ja haluaa päättää itse kaikesta. hän leikkii yksin ja kavereiden kanssa. hän tulee ulkoa ovet paukkuen ja kyynel silmässä, itkee ikkunan takana ja katsoo ystäviensä perään - välillä tulee ryppy ystävyyteen. sitten jutellaan ja pian taas mennään hymyssä suin. isoveikka on niin tärkeä, niin ihana ja välillä niin kamala. hän nauttii askarteluista ja musiikista. hän leikkii autoilla ja nukeilla. hän haluaa pitää kirpputoria ja vesibaaria. hän tykkää piknik -hetkistä ja pelkää ötököitä. hän osaa uida jo pienen matkan ja tehdä kauniin meritähden. hän on unikeko. hän odottaa reikiä korviinsa ja eskarin ja kuvataidekoulun alkua. hän miettii mikä hänestä tulee isona ja millainen hän oli pienenä. hän kyselee taukoamatta ja ihmettelee suureen ääneen. hän ei lähde vieläkään mihinkään ilman pupua. täplä on tärkeä ja pääsee aina mukaan.

hän on ihana, oma itsensä.

toivottavasti hän pysyy juuri tuollaisena. juuri tälläisenä.

kolme kyläluutaa vietti mukavan maanantaipäivän Tirpanan ja pesueen luona!

lapset leikkivät vuoroin sisällä ja vuoroin ulkona. isoimmat ja pienimmät sulassa sovussa. syömäänkään eivät olisi malttaneet. me Tirpanan kanssa neulottiin ja hörpittiin ihanaa hasselpähkinäkahvia. ja tavallista kahvia. katsottiin reissukuvia ja ihasteltiin reissutuomisia. välillä nautittiin kasvissosekeittoa raejuuston ja krutonkien kanssa, pikku palat pizzaa kyytipoikana.

oli mukava jutella. tietää, että toinen ymmärtää nämä tunteet ja ajatukset. samoja kun ovat molemmilla. elämäntapamuutos ja olemisen keveys. vertaistuki on niin tärkeää!

kotimatkalla lapset nukahtivat autoon. illalla kerrattiin kivaa päivää ja toivottiin, että nähtäisiin taas pian!

kiitos T, N, O, L ja T!!









p.s tämä koru syntyi seurasaaresta ostetuista napeista ja kotoa löytyneistä helmistä.

*

eilen illalla valmistui vihdoin nämä tossut. toisen tossun tekemiseen meni useampi viikko. ei ottanut edistyäkseen. neulominen ei hotsittanut. tökki ja takerteli. kun vihdoin toissailtana sain aherrettua ekan tossun valmiiksi neulontainnostus syttyi taas ja toinen tossu valmistui päivässä. vähän ovat eriparia; toinen löysempi, toinen tiukempi. ei välitetä! nyt kädet syyhyää jo seuraaviin hommiin.




tänään lähdettiin neidin kanssa junalla helsinkiin. ehdittiin juuri sopivasti 24 bussiin ja köröteltiin seurasaareen, matkalla painoin paikkoja mieleen. jos joskus tulee tarvetta päästä bussikyydillä jonnekin sinnepäin. aina oppii jotakin uutta.

perillä puhalsi mukava vilvoittava tuuli. välillä vedin hupparia päälle ja välillä pois. neitikin halusi nuttua niskaan, sitten pois. kuljettiin minne nenu näytti. neiti luki karttaa. kurkittiin torppiin ja kamareihin. taloissa tuoksui vanha aika. ennen kahvi- ja mehutaukoa nähtiin monenmoista kädentaitajaa. mielenkiintoista.

markkinoilta ostettiin monenmonta pussia nappeja. sai ihan itse valita desimittaan juuri ne ihanimmat. myyjänkin mukaan se on nappien ostossa juuri mukavinta. se, kun saa valita kuin karkkikaupassa. neiti valitsi itselleen ihanimmat roikkukorvikset. minäkin löysin kahdet. napeista tehdyt. pojalle tuliaiseksi hauska tölkistä tehty rahalipas, lehmän kuvalla. sen rahalippaan saa hyvällä omallatunnolla mäsäyttää rikki, kun rahan tarve yllättää.

ennen bussin tuloa neiti nautti vielä pikarin vanhan ajan suklaajäätelöä. suklaaviikset suupielessä neiti hyppäsi edelläni bussiin. asemalle käveltiin maatilatorin kautta. eka kerta tuolla eikä varmasti jää viimeiseksi. siellä olisi voinut hyvin kiertää pidemmänkin hetken. junalle juostiin kainalossa puurihiutaleita, talkkunajauhoa ja maustepussi.