känkkäränkkää

sunnuntaina suunnattiin lasten ja kummitädin kanssa porvooseen. tunnelmoimaan. juu. päällimmäinen tunne lapsilla oli kiukku ja hammastenkiristys. koko ajan lähestulkoon. ja minua harmitti. ihan kamalasti. yritin loilotella joululauluja mielessäni ja sulkea korvani marmatukselta. huonoin tuloksin. äh. neidin kummitädin mukanaolo pelasti onneksi paljon.

porvoo oli kuitenkin kaunis, jouluinen, tuoksuvan tunnelmallinen. ihana siis. imin ideoita ja huokailin kauniille putiikeille. toivottavasti pääsen vielä visiitille ennen joulua. rauhallisemmassa seurassa.