muutama pieni ajatus ajasta

vietin erään illan vanhempieni luona selailemassa parisataa vanhaa valokuvaa; vanhempieni nuoruutta, minun ja veljeni vauva-aikaa, teinivuosia - huh niitä vaatteita ja hiustyylejä.. kaikki vilisi silmissä ja taisi mieli hiukan herkistyäkin. kamalan kovaa tämä aika rientää.

juttelin sitten vielä netin välityksellä teiniaikaisen ystäväni kanssa. elämämme on niin erilaista. hän asuu ja työskentelee maailmalla. ei vielä perhettä. ei voisi kuvitellakaan tällaista kun minulla; perhe, oma koti ja sama mies jo vuodesta -94 ;) mutta minä olen onnellinen. en osaisi kuvitella elämääni toisenlaiseksi. en haluaisikaan sitä toisenlaiseksi.
sovittiin vanhan ystäväni kanssa kesätreffit vanhempiemme kadulle termarit kainalossa. toivottavasti toteutuu. olisi niin mukava vaihtaa kuulumisia; kovin paljon on tapahtunut 15 vuodessa...

yritän elää tässä ja nyt, nauttia ja tehdä asioita, joista pidän ja joihin on varaa ( :) ) jottei sitten vanhana tarvitse sen kiikustuolin kyydissä istua ja päivitellä tekemättä jääneitä asioita. haaveilen. haaveilen. ja piirtelen pilvilinnoja. mutta sekin kuuluu elämään ja niitä haaveita ja unelmia pitää olla. jotkut toteutuu. jotkut ei.

lapset kasvaa niin vauhdilla. ei meinaa perässä pysyä. yhtä äkkiä huomaa heidän aloittelevan pikku hiljaa koulutaivalta. iskee paniikki. ovatko he valmiita? olenko minä valmis?!? en ole. en haluaisi päästää. mutta pakkohan se on. aika menee eteenpäin. vaikkei itse aina haluaisikaan...

pienet kasvinalkunikin ovat hujahtaneet pienessä ajassa melko suuriksi. kohta päästään nauttimaan.
puikoilla hihat. edistyvät ja etenenevät hitaasti, mutta varmasti. lanka koukuttaa. pakko tehdä vielä yksi väri. vielä yksi väri...