herkkää. kaunista. ja ikävää.

pikkuveljeni meni naimisiin perjantaina. pienet juhlat. kaunis pari.

maistraatissa vihkiminen. nopeasti oli toimitus ohi. sanoivat tahdon ja saivat luvan suudella. ehti siinä muutaman kyyneleen tirauttaa itse kukin. sieltä syömään thai-ravintolaan. ruoka oli hyvää. ja meininki rentoa. mukavaa.



luin löytämäni runon tekemästäni kortista. runon kirjoittamisesta en ota kunniaa - löysin sen "värssypankista" ja muokkasin hiukan.

Tahdotko rakastaa tänään
eilistäkin enemmän
Tahdotko olla tukena
myllerryksessä elämän

Osaatko riidellä viisaasti,
lempeästi ja kuunnellen,
Sopia ennen pimeää
nauraen, anteeksiantaen

Oletko valmis kaikkesi
ja enemmänkin antamaan
Olethan valmis vastuun
teoistasi kantamaan

Haluatko ottaa vastaan
elämän suuret ihmeet
Haluathan yhdessä poimia
pienetkin onnen rippeet

Ethän koskaan anna periksi
vastoinkäymiselle
Olethan ystävä hädässä,
ihminen ihmiselle

Tahdotko, osaatko, jaksatko?

Luulen tietäväni vastauksen;
Olette täällä tänään yhdessä,
saitte toisistanne kumppanin ikuisen

yhdeltä jos toiselta tuli tämän jälkeen tippa silmään.

minulta vieri kyyneleitä vielä myöhemminkin, kun kuulin huonoja uutisia läheisestä rakkaasta. alkuviikosta kuulemme lisää uutisia. täytyy toivoa parasta.

ja tähän väliin ilmoitusluontoinen asia; meillä on oksenneltu loppuviikosta saakka; ensin eskarilainen ke-to ja sitten pikkuneiti ja mies pe-la.. hoh-hoijaa. mulla ei vielä tuntemuksia.

keskiviikkona olin pitkästä aikaa lahdessa. oli ihana matkustaa rauhassa junassa kera ison kahvikupposen ja sämpylän. puhua rauhassa ystävän kanssa puhelimessa. neuloa hiukan ja nauttia ohi kiitävistä maisemista jippu korvissa soiden. värkkäsin tuota hääparin korttia ja kävin taitoshopin puolella hipelöimässä. sorruin ostamaan nappikaulakorun. ihana. ruskeaa. tietenkin. vielä sinne jäi vihreää. vaaleaa. oranssia. ggrrääähh. voipi olla hankala jättää niitä sinne, jos kovaa huutelevat hyllyssä nimeäni. kauniita koruja kierrättämällä.

loppuviikosta posti toi odotetun kirjan. mitä kuvia! tätä on kuolattu jo moneen kertaan. minä tykkäsin. kankaathan ovat jo olemassa...