olen koukussa..

virkkaamiseen. se on ihanaa. nyt on tulossa se huivi kukista; pohjana ruskeita kukkia, päälle pikkukukkia ja ehkä vähän puuhelmiä, murrettua oranssia, keltaista ja vihreää. syksyn värejä. kovasti olen virkannut myös niitä rintakoruja. ja muita pikku juttuja. kaivoin myös puikot ja keskeneräisen tunikatoppini lankakätköstä. myös keväällä aloittamani kaulahuivi on odottamassa neulojaa.. kun saisi jotakin valmiiksi.
olin eräänä yönä ostoksilla, koko yön ja oli ihanaa. olin ihanassa pikku käsityöliikkeessä ja etsin itselleni puisia virkkuukoukkuja ja puikkoja, bambuisia. aamulla hymyilytti herätessä.
virkkaan ja neulon joka paikassa. kotona sohvalla, tietty. nukuttaessa lapsia. automatkoilla. kylässä. puistossa. joskus hyvässä välissä töissäkin.. hiukan on esiintynyt pienoista virkkauskyynärpäätä, toisilla tennis- mulla virkkuu-. ei haittaa. vähän lepuutetaan välillä ja taas jatkuu.

viikonlopuna tiedossa sääennusteen mukaan aurinkoa ja lämmintä. mukavaa. mulla juhlia tiedossa. huomenna yhdet tuparit ja lauantaina toiset. tyllimekko odottaa jo. mahtaskohan sinne kekkereihin mahtua myös virkkuukoukut ja lankakerät.. ;)

olen tässä miettinyt uutta hiusmallia :) lyhyt pitää ehdottomasti olla. en halua missään nimessä pitkiä. jaiks. viihdyn tässä lyhyessä pirtsakassa. mutta pieni vaihtelu virkistäisi. haluaisin kikkurat. sellaiset säkkärät korkkiruuvit. lyhyt säkkärä kikkurapilvi :) tykkäisin kovasti ja niin sanoivat työkaveritkin. sopisi minulle kuulema. siihen huivi, kivoja pinnejä, ohuita pantoja.. ja sitten kun kikkurat ei enää miellytä voisi helposti leikata tälläisen lyhyen, kun mulla nyt on. täytyy jutella kampaajan kanssa.

meillä on kotona yksi eskarilainen. ja minulla haikea olo, kun katselen häntä. poika on ollut innoissaan eskarin alkamisesta, mutta on enimmäkseen leikkinyt yksin, pelaillut ja ratkonut puuhakirjojen tehtäviä. pitää niistä jutuista. rauhallisista. nyt on paras tyttökaveri saapunut lomilta ja kivat leikit oli heti. eilen meni eka kertaa mukaan rajumpaan leikkiin ja oli hauskaa :) naama punaisena ja hiestä märkänä nappasin pojan kotiin, päässä ollut kuhmukaan ei latistanut tunnelmaa. oli tykännyt ja leikkien säännöt oli selvillä. jos ei halua, että kaverit pitää kiinni, täytyy huutaa ei, en halua! siinä on pojalla vielä opettelemista. ääni on kuulema liian käheä sanomaan ei. kun vaan oppisi. kotona kuitenkin osaa. kaveriporukassa ujous iskee. kulkiessani päivän mittaan eskariryhmän läpi, saan kaulaani aina kovan rutistuksen. silloin kaverit ei ujostuta. ainakaan vielä. ihana poikani.

nyt kutsuu unet. pääsisinkö taas ostoksille?

p.s kaiken muun touhun ja näpräilyn lisäksi olen lähtenyt taas liikkeelle. pienen kesäpaussin, löhöilyn ja oleilun jälkeen itsensä "rääkkääminen" tuntuu varsin ihanalta. en ota sterssiä. taaskaan. hiljaa ja hyvä tulee. yläkerran crosstraineristä on pölyt pyyhitty ja jumppapalloon puhallettu lisää ilmaa. siitä on hyvä lähteä. vielä jippua ja vartiaista korviin pauhaamaan ja laulaen jaksaa paremmin. henki kulkee.


halit.

mirka