tänään on harmaa, tuulinen syyspäivä. minä vietän toista sairaspäivää kotona. keuhkoputkentulehdusta parantelen sohvalla. kynttilänvalossa. telkkaa tuijotellen. rivin silloin toisen tällöin neuloen. välillä kurkkien blogimaailmaan. koululaisia odottelen jo kotiin. nyt on hyvä pysyä täällä vällyn alla. tuuli riepottelee puita ja vesipisat hakkaavan ikkunaan. portailta kuuluu jo kopinaa.
kohta karjalanpaistia uuniin. se on juuri tällaisen päivän ruokaa.
4 kommenttia:
Minä mietin tänä aamuna, että miksi ihmisen pitää liikkua kameran kanssa harmaana päivänä... No, sun kuvissasi on tunnelmaa ja rauhaa!
Toipumisia kovasti myrskyn keskelle!
kiitos Nonna! joo.. tää vuodenaika on himokuvaajalle harmistus..
Paranemisia!
Ihanan tunnelmallisia kuvia. <3
sade; kiitos ja kiitos :D
Lähetä kommentti