kymmenvuotinen unelmani toteutui vihdoin; pääsin haukkaamaan mieheni kanssa palan Isoa Omenaa! kaupunki tuntui heti niin omalta, kuin olisin tullut kotiin. ehkä olen edellisessä elämässäni ollut newyorkilainen. viikon reissu oli kaikinpuolin onnistunut, täytti kaikki odotukset ja antoi hurjasti paljon enemmän kuin uskalsin edes toivoa. kaipaan jo nyt hirmuisesti tuota kaupunkia, osa sydämestäni jäi sille tielle. onneksi on liki 3000 kuvaa ja läjäpäin ihania muistoja - ne helpottavat hiukan tätä ikävää.. ja eihän se kaupunki mihinkään katoa. toivon, että pääsen vielä uudelleen.
lisää kuvia ja tunnelmia tulossa pikku hiljaa... on melkoisesti pureskeltavaa, maukasta sellaista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti