virvon varvon ja silleen. sunnuntaiaamuna, heti siinä ysin jälkeen meiltä lähti täältä autokyydillä Velho ja Pupu. mummot, ukit ja muut sukulaiset saivat iloisen herätyksen. loru ensin hiukan kangerteli, mutta kun paikkoja oli kierretty jo kolmen-neljän verran niin johan se tuli sieltä kuin vettä vaan! kaulassa roikkuvat pussukat täyttyivt ja loppureissusta askel oli jo etukumaraan päin.

iltapäivällä tehtiin kävelylenkki poikien kätköilypaikalle laittamaan oma kätkö kesäkuntoon. metsässä oli vielä paikoin lunta paikoissa joihin aurinko ei ollut vielä lämpöisesti ottanut. mutta voi sitä lintujen sirkutusta!! että se on ihanaa kuunneltavaa! ja voi kuinka tuo kevääseen heräävä luontokin on kaunis. ihanaa kun sitä on ympärillä niin paljon ja sinne on helppo pujahtaa! oih!












p.s yhdessä kuvassa pikku kakkoseen postitettu meiän mörkö. joka on siis ihan kilttimörkö. eikä mörköile pelottavasti koskaan. viimeksi postitettu hyvän päivän posti pääsi ruutuun saakka ja siitä on riittänyt sitten puhetta oikein ja kovasti! nyt neiti jännittää kuinka mörön käy!