10/04/2010








aamuisin on kylmä. maa valkoisena pakkasenpuremista. aurinko lämmittää kyllä vielä noustuaan. luonto on niin kaunis.

eräänä juuri tällaisena aamuna kuljimme lehtien peittämää tietä neidin kanssa kuviskoululle. pääsimme yhdessä etsimään ja kaivamaan neidin piilottamaa aarretta. hienosti piiretty aarekartta johti perille. maasta, mullan ja kiviringin alta se löytyi. hellästi se putsattiin ja vietiin ihasteltavaksi.

neiti jäi taiteilemaan ja minä lähdin. pieni, yhteinen hetki. tämä muistetaan pitkään.

2 kommenttia:

Nonna kirjoitti...

Arjen kauniita hetkiä! Monesti ne ovat niitä kaikkein ihanimpia!

Mukavaa uutta viikkoa!

Mirka kirjoitti...

nonna; lämmin kiitos kommentistasi! ihan tavallinen arki on vallan mukavaa ja ne hetket siellä arjessa on ihanimpia..

taas alkaa uusi viikko, mukavaa sitä sinulle!