aamulla juuri ennen kaatosadetta kurkistin ulos. taivas oli aivan vaaleanpunainen. kaunis. herkkä. ilmassa tuoksui vahvasti syksy. sillälailla ihanalla tavalla. vetäsin sitä tuoksua keuhkot täyteen. kylmä tarttui varpasiin. siirryi sisälle hörppimään kahvini ja valmistautumaan työpäivään.
lähtiessämme taivas oli jo aivan musta ja vettä tuli kuin saavista.
4 kommenttia:
kaunis taivas!
kyllä se kylmä jo tarttuu varpaisiin. Hörpinkin jo aamukahvini villasukat jalassa. Nyt olen ne poistanut kun päivä lämmennyt ja varpasillaan vielä. En käytä kesäisin sukkia lainkaan, vielä ei ole tarvinnut kaivaa niitä esiin, ehkä pian kuitenkin..
Niin... muistatko, kun keväällä emme malttaneet odottaa ensimmäistä lämmintä rappuskahvia... nyt ollaan sitten tässä vaiheessa. Tosin iltapäivän syksyiset villapaitakahvit pihalla ovat myös aika ihania
Niin kaunis taivas! Sellainen oli maanantaiaamunakin kun lähdin ajelemaan koulutielle, tiedätkö, siellä oli ohuenohut hentoinen sateenkaarikin, aamutuimaaan!
Ja sinun yksi käsityökoulukavereistasi opiskelee kanssani... :)
kiitos kommenteistanne!
sade; minä kaivoin jo sukat jalkaan, ne ohuemmat. pian villaisetkin. nämä ensimmäiset kylmemmät tuntuvat niin raaoilta..
aurinko ja kuu; niin.. se oli ihan vasta juuri äsken.
Satu; sateenkaaressa on taikaa.. eikä ole tosi, kuinka pieni tämä maailma onkaan :) kerropa paljon terkkuja!!
Lähetä kommentti