nää hurvitteli

sunnuntaina lähdettiin koko perhe. ensin ei kerrottu minne. takapenkillä kävi arvuuttelu. helsinkiin kun auton nokka kääntyi niin vastaus oli muka jo tiedossa. lintsille. yritin puijata; ei vaan stadikalle juoksemaan, uimaan, puutarhaan ihastelemaan kukkia.. ei mennyt läpi ja oikeassahan nuo olivat.

koko päivä pyörittiin, naurettiin, pyörittiin, voitiin huonosti hyvällä tavalla. oli hauskaa. vaikkakin mun mahalla ja päällä ei enää moisiin hurjimpiin kirnuihin vatkattavaksi kykenekään. lapsena sitä pystyi. miksei enää? nyt kelasin kameran kuvia tiiviisti läpi maailmanpyörän nostaessa meitä yhä ylemmäs ja ylemmäs.. lasten pomputtimessakin taisin olla ainoa joka kiljui. ihan henkensä edestä..

meiän miehen puolikas ja se kokonainen olivat hurjapäitä ja menivät minne vaan puolikkaan varsi riitti. me tytöt otettiin rauhallisemmin. kurkittiin pusukoppeihin ja ihasteltiin karusellia. lintsillä voi ihanasti kuulla vanhan ajan. varsinkin kun seisoo vuoristoradan juurella ja sulkee silmänsä...