sää suosi vaikka muutama kesäinen sadekuuro saatiinkin niskaan. jonkun hyvä idea oli mennä yhden tälläisen ajaksi maailmanpyörään. siellä oltaisin sateelta suojassa. juu kyllä oltiinkin, aina kun ei oltu juuttuneena yläilmoihin..
lapset nauttivat. isäntäkin. minulle kieppuminen ja pyöriminen karusellia kovemmissa vekottimisssa on kerta kaikkiaan liikaa. joskus sitä meni ja kieppui. enää ei pysty. kyllähän sitä oli kaikesta huolimatta änkättävä itsensä muutamaan kieputtimeen ja voih sitä vääntöä mahassa ja kääntöä jaloissa. aaarggghh. pikku neidille vaan huusin "ei mitään hätää, kyllä tämä kohta loppuu, ihan kohta..." ja puristin sormilla mistä kiinni sain, silmät kiinni.
koululaisesta on kehkeytynyt varsinainen huimapää. isin kanssa kiersivät vuoristoradat, kehrät ja pikajunat... uuuuhhh. ja minä kauhistelin maantasalla.
hauskaa oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti