oodi kahville!

voi kuinka kahvihammasta kolottaa
kitkerän juoman tarve pakottaa
oi sä vieno eliksiiri
mitä haittaa pieni elohiiri

siitä alkaa aivoni taas toimimaan
kofeiini suonissa alkaa potkimaan
maailmanvalloitusta pohdin
touhotan ja häslään minkä tohdin...


näissä Emma Salokosken laulun sanoissa on vinha perä. olen alkanut kaipaamaan. tarvitsemaan. kahvia. ennen en niinkään välittänyt. joskus kuppi, joskus kaksi.

nyt tarvitsen. pää huutaa pipinä jos ei saa. aamu on ihana aloittaa kahvilla. ja voi että kun suututtaa jos maito on juotu viimeistä tippaa myöten loppuun ja aamukahvi jää saamatta.. mies onneksi jo muistaa, ettei tämän asian kanssa ole syytä leikkiä :) kahvi maistuu parhaimmalle auringonnousun aikaan kesäaamuna, terassilla, villasukat jalassa. sitä odotan.
kahvi on myös hyvää seurassa. jutellaan ja juodaan hissukseen. satsikuppi on saatava kahvilassa. kahvin ääressä on naurettu, itketty, oltuu hiljaa ja puhuttu taukoamatta. vakavia. kevyitä. kahvi ehtii usein jäähtyä. ei haittaa. yritän elätellä toiveita kylmän kahvin vaikutuksista.

mun kahviin tulee puoli kuppia kahvetta, muru tai tavallista. puoli kuppia maitoa ja vähän makeutusta. ja nauttimaan. eikä uskoisi; kupilla josta kahvin juo, on merkitystä.. jos se on tietyn värinen, muotoinen, tietyllä kuvalla tai ilman - nämä muuttuvat päivän ja mielen mukaan - kahvihetken nautinto on moninkertainen.

tämäkin maanantaiaamu tuntuu paljon helpommalta kahvikuppi kädessä.

aurinkoa viikkoon!