itsenäisyyspäivästä. silloin oli kirpakka pakkanen. niin kirpakka, että varpaat jäätyivät nilkkureissani. ja pajutallilla oli joulu ja tunnelma. siellä kahvilassa ystävän ja kummilapsen, pikkuruisen tontun kanssa vietettiin hetki lämpimien kupposten ääressä. varpaat suli ja sydän suli, kun katseli sitä pientä tonttua lakissaan. kotiintuomisia oli pienen säkin verran.

ja sitten satoi ensilumi. ja tuli valkeus. kuinka ihanaa!

joulu on jo vahvasti läsnä. ajatuksiksissa ja teoissa.

koti koristautuu pikkuhiljaa juhlaan; ei mitään punaista ja tonttuista - muuhun sisustukseen sopivia värejä, lisää kynttilöitä, kimallusta... lapset ahkeroivat pipareita ja yhdessä tehtiin hieno piparkakkulinna.
pukinkirjeetkin lähtivät eräänä yönä tontun matkaan. oli tontulle maistunut itsetehdyt piparit ja maitotilkkakin. pukin apulaishommat ovat jo hyvässä vauhdissa; itse tehtyjä, ostettuja, pieniä puketteja on näperretty papereihin iltasella kynttilän valossa, jouluradion soidessa hiljaa taustalla, pienen väen mentyä untenmaille.. lapset availevat jännittyneinä kalenterin luukkuja ja minä suunnittelen aatoillan menuuta.

tämä on niin ihanaa aikaa.

ihana anna konsertoi kaupungissamme. nautinnollista ja svengaavaa. ja ihana ystävä viekussa. varsin ihana tuo eräs sateinen torstai-ilta.

tuolta reissulta kerättiin koristeita joulupöytäänkin. ihana paikka. ja mikä tuoksu!

onpa pitkä syksy. täällä odotellaan jo talvea. sellaista kunnon talvea. saa tulla lunta tupaan, ovista ja ikkunoista!

eräänä kauniin kuulaan syyspäivän iltana vanhalla viilatehtaalla. tuolla olisi voinut viettää aikaa pidempäänkin.