3/23/2011










viikko puolessa. kuuntelen ja katselen tätä hiljaista kotia. neiti nukahti sohvalle, ensin ummet ja lammet juttujaan sepostellen. koululainen huitelee kaverin luona. mies on kotimatkalla. kanakeitto kiehuu hellalla huomiseksi. minä syön eilistä ruokaa ja neidinkin jäähtyneen ruoka-annoksen kurnivaan masuuni. aurinko pilkistelee pilvien lomasta ja se saa pölyn tanssimaan siellä täällä. mietin, että huomenna, ennen töihin lähtöä siivoan.

olen hurjan onnellinen tästä tavallisesta arjesta. omasta rakkaasta perheestäni. lapsistani. ja miehestäni. rakastan häntä. enemmän kuin osaan sanoiksi pukea. niin paljon on ympärillä ihmeellistä vääntöä ja kääntöä, eroja ja harhapolkuja, onnen etsintää. olen niin hurjan kiitollinen, että olen tässä. tässä juuri on niin hyvä olla.

pian koti täyttyy äänistä. minä käperryn hetkeksi pienen viereen sohvalle.









ihanaa keskiviikkoa. rakastakaa!

5 kommenttia:

käsveska kirjoitti...

kirjoititpa kauniisti. ajattelen omasta miehestäni samoin. minulla piti olla vääntöä ja kääntöä ennen kuin löysin omani. on käsittämättömän onnekasta löytää sellainen ihminen jonka kanssa voi olla ja elää, lopun ikäänsä, rauhassa ja ymmärryksessä.

Nonna kirjoitti...

Minäkin olen miettinyt, kuinka ihanaa tämä arki on. Välillä värikästä, välillä väritöntä, mutta tämä hetki on hyvä!

Mukavaa viikkoa!

Kirjailijatar kirjoitti...

Kiitos samoin, rakastetaan. Arki on parasta...tai jollei se tunnu hyvältä, se on kurjaa. Arjesta kuitenkin pitäisi onni löytää.

aurinko ja kuu kirjoitti...

Kiva uusi look sun blogissa... hirmu kivoja nuo käsialafontit... Tiedätkö, samaa olen minäkin miettinyt. Onnea ja sen laatua. Onnea siitä, että parisuhde ja perhe voi hyvin ja välillä jopa hieman huonoa omaatuntoa siitä, jos sitä niin voi kuvailla, mutta kuitenkin. Ehkä ymmärrät mitä tarkoitan.

Mirka kirjoitti...

käsveska, näinpä juuri. onnekkaita ovat he jotka ovat sellaisen löytäneet.

Nonna, kiitos! on ihanaa kun osaa ja voi ottaa arjesta ilon!

Kirjailijatar, juuri näin!

aurinko ja kuu, kiitos. ja ymmärrän. pitäisi, ja tekisi mieli niin iloita onnestaan koko maailmalle ja hihkuakin ehkä välillä, mutta kun katselee toisten haahuilua ja onnen etsintää, kuuntelee kurjuutta niin hypähtele siinä nyt sitten rakastuneen ja onnellisena...